maanantai 20. toukokuuta 2013

Sytostaatit ohi, sädehoito alkaa

Kyllä. Tänään sain sädehoidon suunnittelutapaamisessa varmistuksen sille, että sytostaatit on nyt ohi! Onhan se tietysti nopeasti ajatellen mahtava juttu ja onnelliseksi se kieltämättä osaltaan tekee. Syöpätouhuissa tosin onnellisuus on suhteellinen käsite ja jokin tuppaa aina kumoamaan sellaisen kaikkivoipaisen hyvän olotilan.

Olkoon se tällä kertaa tuo sädehoito, jota nyt kuulemma saankin 27 kertaa ja annostus on 54Gy. Todennäköiset sivuvaikutukset paikalliset palovammat ja suun limakalvovauriot. Lisäksi voi kehittyä kaihi! Kylläpä on taas helvetin hienoa. Ilmeisesti korkein oikeus oli nostanut tuon annosmäärän ylöspäin, koska alunperin puhuttiin 20:stä kerrasta ja 40.:stä Gy:stä.

Huomenna menen kuvauttamaan hampaat ja jos sieltä jotain poistettavaa löytyy, niin hoidon aloituspäivä luonnollisesti siirtyy, mutta jos selviää pelkällä paikkaamisella tai kuvista ei mitään löytyisi, niin sitten hoito alkaa maanantaina. Mä en mun tuurilla (valitettavasti vastoin omaa filosofiaa joudun näin toteamaan) jaksa enää uskoa, että sieltä ei mitään löytyisi. Hammaskuvista siis. Tässä menee jalat poikki ja veret ohenee, niin kyllä siellä nyt yks hammas vähintään on mätä oltava.

Huomenna hammaskuvien lisäksi jostain syystä otetaan TAAS tt-kuva. Juurihan se otettiin. Jos jalka kestäis tamppaamista, niin polkisin kiukusta jalkaa. Onneksi tällä kertaa mennään natiivina, eli varjoainetta ei sentään käytetä. Lisäksi huomenna tehdään simulointi, sekä kasvomaski.

Vähän siis väsyttää jälleen tämä jatkuva sairaalaympäristössä oleminen, mutta käykääpä itse 9kk putkeen sairaalassa, niin kyllä siinä välillä on huumori koetuksella.

Ja kun nyt voidaan jo puhua, että viimeisestä sytosta on kohta kolme viikkoa, eikä kulmakarvat osoita vielä mitään kasvun merkkejä, niin vetoja otetaan vastaan, että milloin sieltä ensimmäiset tummat karvat esiin putkahtaa?


t. Madratios

4 kommenttia:

  1. Mites muu karvoitus? En kovin isosta summasta lähde vedonlyöntiin ennen kuin saan vähän tarkempaa taustatietoa. Arvelen kuitenkin, että pariin kuukauteen ei sun tarvi kulmakarvoja muotoilla. Tuo sädehoito tulee tod. näk. menemään paremmin kuin luulet. Ainakin lapsellani meni tosi hyvin, 25 kertaa pään alueelle sädetettiin. En naisena noihin annosyksiköihin älynnyt kiinnittää huomiota, mutta 17 kertaa oli aika iso alue ja loput vähän pienempiä. Se verkko, mikä naamalle tulee, vaikuttaa äkkiseltään karsealle, mutta siihen tottuu. Lapselle ei tosin missään vaiheessa sekään tuntunut hankalaa olevan. Matkoihin meni kolmisen tuntia/päivä. Mutta yllättävän nopeasti aika meni, siis tuo viisi viikkoa. -En kylläkään itse ollut mukana kuin siloin kun oli lääkärissä käynti samalla. Toinen merkittävä muutos normaalielämään oli kortisonin syönti. Siitä tuli hyvät ruokahalut ja hiukan sellaista aktiivisuutta, mitä yleensä teineissä ei liiemmälti ole. Mutta mitään varsinaista haittaa ei siitäkään ollut. Makuaistimuutoksia oli, mutta eivät haitanneet suuresti, ja menivät ohi. Sulla tietysti hieman eri alue, mutta voit arvata, että meitä jännitti ja pelotti etukäteen. Se oli kuitenkin tosi helppoa sytoihin verrattuna. Koska vanhempana elää lapsen sairautta kuin se olisi omassa ruumiissa, voin sanoa, että kaikki, mitä kirjoitat, on hyvin tuttua ja allekirjoitan joka sanan. Huomaan, että tietynlainen taisteluväsymys sullakin välillä sieltä huokuu, mutta ei mikään ihme. Luulen, että kun kinttu alkaa kuntoutua, ja kroppa toipuu myrkyistä, alkaa elämä hampaattomanakin tuntua ihan mukiinmenevältä. (Anteeksi, jos meni liian hirtehiseksi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä muusta karvoituksestakaan sen enempää sanottavaa ole, kuin että sääristä vielä pari hassua karvaa löytyy. Muuten on kaikki lähteneet, eikä hoitojen välissä (3 viikkoa) ole alkanut kertaakaan missään kasvamaan. Kyllä mä nyt sentään itse veikkaan, että juhannuksena olisi jo ainakin joku orastava karvoitus.

      Ja toivotaan tosiaan, että menisi hommat hyvin. Kyllä mä osastolla parikin hampaatonta sädehoitopotilasta näin, että ei se mitään utopiaa ole sekään. Oliskohan mulla muutama vuosi takaperin hampaat viimeksi kuvattu, joten ei kai sieltä nyt oikeasti mitään pitäisi löytyä, mutta mistä sitä tietää.

      Tein tässä aikani kuluksi parit prätkäkaupat, eli möin entisen ja ostin uuden, niin on jotain mitä odottaa, kunhan tuo jalka tulee kuntoon. Olkoon se mun palkinto itselle siitä, että jaksan tämän loppuun asti.

      Poista
  2. Joo ei mikään ihme, jos on välil taisteluväsymys, mut onneks se on vaan hetkellistä ja sit mennään taas eteenpäin. Mä sain ennen niitä sytostaatteja sen sädetyksen tohon rintarankaan ja se oli 25 kertaa ja 40 Gy...sain etukäteen, kun luultiin, että on se lymfooma, ennenku tarkentu, ett onki ewingin sarkooma. Mulla ei tullut niistä sädehoidoista mitään, mut mies kyllä laitteli selkään rasvaa alusta asti. Mä pidän kanssa peukkuja, ett sul menee kaikki hyvin..eiköhän tos ois ollu yhdelle ihmiselle jo tarpeeks. Meil oli mun lapsenlapsen ristiäiset sunnuntaina täälä meillä. Tänään lähen kelalle keskustelee siitä uudelleenkouluttautumisesta. Ja huomenna poistetaan infuusioportti. t: Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi. Kiva kuulla kuulumisia. Varmaan kiva päästä portista eroon :) En nyt tiedä miten pitkällä olet keskusteluissa kelan kanssa, mutta toivottavasti tämä välillä hieman byrokraattinen instassi mahdollistaa sun kouluttautumisen. Joko on tiedossa, että mikä susta tulee?

      Poista