perjantai 28. kesäkuuta 2013

Ohi on

Tänään on mun kohdalla se päivä, jota varmaan jokainen syöpää sairastava eniten odottaa - hoidot on ohi! Pitkä oli taival ja karikkoinenkin, mutta jotenkin sitä vaan tänne asti selvisi. Jostain syystä ei kuitenkaan ole sen kummemmin iloinen fiilis. Väsynyt ja aika neutraali. Ehkä jotenkin turta. Mitään fanfaareja ei ovella poistuessani syöpäklinikalta odottanut ja se hetki oli hyvin tavallinen. Autoon ja kotiin.

Olinhan mä suunnitellut tähän tilanteeseen vaikka mitä, mutta en mä tässä kunnossa voinut mitään niistä suunnitelmista toteuttaa. Ei pysty juomaan skumppaa, eikä ajamaan prätkällä. No mutta, nyt se on ohi ja ehkä se fiiliskin tästä alkaa piristyä, kun tämä konkreettisesti tästä vielä realisoituu.

Oli muutenkin kiireinen päivä, kun kävin hoitojen välissä Töölössä kuvauttamassa jalan ja juttelemassa lääkärin kanssa. Sinne jäi kipsi ja kepit. Nyt sitä viiletellään lähestulkoon normaalisti. Lääkärin kanssa asiointia haittasi pienimuotoinen kielimuuri, mutta olin ymmärtävinään luun olevan normaalivahvuinen vasta kuuden viikon päästä tästä hetkestä. Eli nyt saa heittää kävelylenkkiä, uida ja fillaroida, mutta juoksemaan ei vielä kuulemma kannata yrittää. Salillakin saa käydä. Tuntui oudolta kävellä ulos Töölön sairaalasta ilman mitään tukea. Hidasta se on. Kävely siis.

Ja tottahan mä heti ensimmäisissä portaissa täällä kotona kompuroin ja kipeä nilkka venähti, joten nyt sitten taas linkutetaan menemään. En usko, että siihen luuhun mitään tuli, mutta kun jalka on aika turvonnut ja elefanttimainen, niin varmaan äkillinen venyminen jotain kudoksia sieltä kipeytti. Kyllä mä taas kiittelin tätä omaa tekemistäni. Mä en käsitä miten mä aina onnistun.

Nyt se on sitten toipumista, kuntouttamista ja kontrollielämää tästä eteenpäin. On tässä vielä kuitenkin tuo laskimoportin leikkaushaava paranneltavana ja onhan tuo fyysinen kondiskin aika surkeassa kunnossa. Naama punoittaa jne. Tekemistä siis riittää.

Kippistäisin, jos voisin ja söisin pihvin, jos jotain maistaisin. Mutta cheers näin virtuaalisesti kuitenkin.



t. Madratios



23 kommenttia:

  1. Hieno homma!!!! Tästä se lähtee sun kuntoutuminen ja matka kohti tervettä elämää :))) t: Sari

    VastaaPoista
  2. Onnea onnea! Oliko puhetta koska ja kuinka kauan käyt syöpäklinikan kontrolleissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli siitä joskus puhetta, mutta en täysin varmaksi muista. Muistelen vahvasti, että sarkoomaa kontrolloidaan kymmenen vuotta, mutta täysin varma en ole. Elokuun lopussa on ensimmäinen kontrolli sarkoomapoliklinikalla. Siellä varmaan selviää tarkemmin miten jatkossa.

      Poista
    2. Joo 10 vuotta seuranta. Jännä kuulla millanen seuranta sielä Hesan päässä on, ku Lappeenrannas on seurantakuvaukset ollu 5 kuukauden välein ja sit ku mul tuli vuosi täyteen seurannassa, niin Lappeenrannasta määrättiin seuraava kuvaus vasta puolen vuoden päähän eli mulla on syyskuussa seuraava kuvaus :)

      Poista
    3. Mä luulisin, että se on tuo 5kk, koska ainakaan vielä ei kuvauksia oltu elokuulle varattu. Ainoastaan keuhko thorax. Edellinen TT ja magneetti otettiin muistaakseni toukokuussa, joten 3kk se ei ainakaan ole. Ellei sitten posti tuo muuta tietoa tässä välillä. Muistelen kuitenkin, että sädehoitolääkäri sanoi kuvantamiset tehtävän vasta myöhemmin syksyllä.

      Poista
  3. Mahtavaa, ihanaa! Vaikka ei vielä tunnu miltään, niin kunto alkaa kohota nopeasti, kun säteitä ja myrkkyjä ei enää tykitetä kehoon. Kun kunto paranee, alkaa todella huomata, kuinka ihanaa on olla taas normaalissa elämässä ilman hoitoja.

    Onnea, kaikkea hyvää ja vapautunutta kesää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kyllä se tästä pikkuhiljaa. Tänään on opeteltu mm. Kävelemään!

      Poista
  4. On sulla ollut aikamoinen matka tähän pisteeseen. Oon onnellinen sun puolesta! Oon seurannut blogia about alusta asti ja näin apteekin tätinä lääkeasiat on aina olleet erittäin mielenkiintoisia. Nautiskele nyt olosta ja elosta ja kohottele kuntoa kaikessa rauhassa - toivottavasti kuullaan susta säännöllisesti jatkossakin. Ihanaa kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kieltämättä aikamoinen reissu ollut, kuten tietysti muillakin syöpäpotilailla. Lääkeasioissa toivottavasti päästään ensi viikon aikana nollatilaan. Tällä hetkellä vielä fentanyylilaastari, antibioottikuuri, mykostatin ja mahan pehmentimet käytössä.

      Poista
  5. http://www.sadmuffin.net/cherrybam/graphics/comments-congratulations/congratulations016.gif ONNEA! :)

    VastaaPoista
  6. Onnea! :) Toivottavasti syöpä ei palaa kuten äidilläni on käynyt. Hoidot ei enää auta ja syöpä on suurentunut. Hoidot nyt kesäkuussa lopetettiin ja surullinen tie on edessä. :( Parempi mun mielestä kuitenkin kuolla luonnolliseen sairauteen kuin kemiallisiin myrkkyihin. Syövän kanssa on raskas elää, oli sitten sairastavan läheinen tai potilas itse. Toivon todella että sun taistelu syövän kanssa loppuisi tähän ja elämä jatkukoon :) minäkin taistelen syöpää vastaan jo nyt terveellisillä elämäntavoilla, kun on tuota syöpää niin paljon suvussa...

    Kaikkea hyvää toivon sulle, oot niin paljon tässä jo kestänyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä juttu sun äidin kohdalla. Vastaaviin tapauksiin olen kyllä törmännyt verrattain useinkin. Niihin kuitenkaan ei voi itse vaikuttaa, joten se on vain oltava murehtimatta ja mietittävä sellaista tilannetta vasta sitten, jos sattuu kohdalle osumaan.

      Poista