keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Suonet ei kestä

Heräsin neljältä aamuyöllä annostelulaitteiden huutoon. Tätä johtoviidakkoa kun tässä ympärillä riittää riittää, niin hieman ärtyneenä laittelin valoja päälle ja yritin samalla katsoa miksi ne huutaa. Huomasin siinä samalla, että käteen hieman sattuu. Valot päälle saatuani totesin molempien herjaavan painehälytystä ja käden olevan epämääräisen muotoinen, joten suonihan sieltä oli pettänyt ja tavarat kudoksessa.

Olikin jo toinen kerta tälle reissulle. Ensimmäinen kanyyli kesti neljä päivää ja tämä toinen puolitoista. Voi portti minkä teit, kun näin loppumetreillä hajosit. Sulle olisi ollut nyt käyttöä. Ja on muuten petollista tuo särkylääke, kun normaalisti melko kivulias kudokseen tunkeutuminen ei juurikaan edes kipuile.

Suun osalta tilanne ei ole muuttunut yhtään. En oikeastaan edes jännitä, että pääsenkö juhannukseksi kotiin. Lähinnä jännittää, että onko tuo suu maanantaiksi yhtään parempi. Vähän epäilyttää.


t. Madratios


3 kommenttia:

  1. Moikka!
    Mulle on tuttua puuha tuo,että suonet ei kestä! jouluinen sairaalakeikka kesti yli kuukauden,joten mulle laitettiin kaulaan kanyyli! Se oli hyvä valinta,sillä suonet olivat todella huonossa kunnossa :/ kaulakanyyli pysyi reippaasti yli 2vk!!
    voimia sinulle,ja muista että juhannus on vain yksi juhla! Multa jäi viimekerralla,joulu,synttärit,uusvuos,hautajaiset ja itsenäisyyspäivä välistä! Ja nytten oon kans koko kesän viettänyr sairaalassa! TSEMPPIÄ ja muista,että aurinko paistaa risukasaankin :P

    VastaaPoista
  2. Mä haluan kans sanoa sulle, ett mieti vaan, ett tää on pieni osa sun elämääs ja tää on vain yksi juhla mikä jää väliin...samalla tavalla mäkin mietin, kun olin sairaana. Vaikka ymmärrän, ettei sitä tossa tilanteessa välttämättä aina jaksa niin ajatellakaan. Mut koita aatella, ett nyt on kyl niin vähän hoitoja jälellä, ett kyl sä selviit siitä...tsemppiä! t: Sari

    VastaaPoista
  3. Terveiset Jyväskylästä. Kova on ollut sinun tiesi. Toivomme, että tämä loppurutistus hoidoissa tulee pian päätökseensä ja ehdit vielä vähän nauttia kesästä. Olen seurannut blogiasi ahkerastai ja todella huomannut, kuinka suuria eroja syövänhoidoillakin voi olla. Valitettavan totta taitaa olla se, että sinulle siunaantui se vaikeimmin hoidettava. Ihmeen hyvin olet sen jaksanut ja pääkin on vielä kasassa.
    No, neljän vuoden kuluttua- mikä aika minulta on nyt mennyt hoidoista - olet jo unohtanut tämänkin kovan juhannusviikon, ainakin osittain. Voimia lähettää Leena Ruotonen

    VastaaPoista