Niinhän se vaan tuli lääkäriltä tieto, että tauolle joudun. Tällä viikolla ei siis sädetyksiä tule. Ei ole mitkään iloiset fiilikset, koska tilastollisesti tämä sytohoitojen jatkoksi annettu sädetys on tärkeä osa sarkooman hoitotuloksia uusintariskin kannalta. Yhden-kahden päivän tauot eivät juurikaan hoitotuloksiin vaikuta, mutta tällainen pidempi tauko tuo jälleen ne omat prosenttinsa peliin mukaan.
Olisin ollut valmis riutumaan ja ottamaan ne säteet vaikka väkisin, mutta ei se nyt vaan millään onnistunut. Tässä mennään vielä koko ajan niillä rajoilla, että iskeekö jokin infektiokin päälle. Lämpötila seilailee. Suukaan ei juurikaan ole parempi, vaikka nyt tuosta suoneen annettavasta kipulääkkeestä yritetään eroon ja jatketaan laastarilla.
Todennäköisesti ennen juhannusta kuitenkin pääsen täältä pois, jos nyt ei mitään ihmeellistä tapahdu. Sädetys jatkuu siis juhannuksen jälkeen ja ilmeisesti siis sen 2*päivässä. Porttileikkauskin yritetään sinne väliin ujuttaa.
Ei tämä siis lopu koskaan. Deadline siirtyy ja siirtyy ja nyt ei enää hoitojakaan saada annettua. Korpeaa kyllä ja syvältä. Saataa jopa kohta paikkoja alkaa hajoilemaan.
t. Madratios
Varmasti korpeaa. Yritä ajatella kuitenkin niin, että edut ja haitat punnitaan varmasti sinun parhaaksesi ja tällä hetkellä sädetyksen jatkaminen ei vain ole mahdollista. Toivottavasti suu alkaa toipua vauhdilla.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTurha varmaan sanoa, että koita kestää kun tuota ei yksinkertaisesti kuuluisi kenenkään kestää. Eikä kukaan voi täysin ymmärtää, mille susta oikeesti tuntuu, mitä joudut käymään läpi henkisesti. Kärsiminen on yksinäistä hommaa. Olen huomannut ihmisten tyhjistä katseista, että lapseni syöpätarina menee niin sanotusti yli hilseen. Aivan sama kuin kertoisin, että kävin muuten kuussa tässä männä viikolla. Kärsimys myös lamaannuttaa ja voi olla, että viha on ainut keino löytää jostain energian rippeitä ja motivaatiota hengittää. Aika onneksi juoksee, vaikka jäisit välillä sängyn pohjalle harmaaseen sumuun. Sekunnit, tunnit ja päivät kuluvat. Ja aikanaan tuo kaikki ON OHI!!! Tsadaa! Tarkoitan muuten tuolla vihalla niitä negatiivisia tunteita, joita nousee mieleen kun voimat alkavat loppua.
VastaaPoistaHyvin sanottu.
Poista