Suu on pahentunut viikonlopun aikana siihen pisteeseen, että jouduin turvautumaan oxynormeihin. Se näyttääkin aika hurjalta ja nyt ravinto koostuu protskupirtelöstä, jogurtista ja puurosta. Puudutteen kera tietysti. Puhuminen on vaikeaa ja suu ei enää aukea kauhean suureksi. Oxynormit onneksi auttaa, mutta jättävät samalla vaikutuksen lakattua kivan jälkipäänsäryn.
Nokkakin on vuotanut tuota suonissa virtaavaa 10kk myrkytettyä punaista litkua koko viikonlopun, vaikka perjantaina vihdoin sain lopettaa mahaan piikitettävän verenohennuslääkityksen. Vessakäynnit helpottuivat heti, mutta nenä tykkää kyllä vuotaa. Sitten kun sen saa asettumaan, on se niin tukossa, että pakko jossain vaiheessa niistää ja taas alkaa vuotaminen. Voihan tuo tietysti johtua tästä sädehoidostakin. Ei ole tainnut nimittäin nokka vuotaa kertaakaan ennen tätä näiden syöpähoitojen aikana.
Huhheijaa. En tiedä millä höyryillä tässä näitä viimeisiä viedään, mutta kyllähän nuo minuutit näköjään kuluu. Perjantaina ajattelin, että ei tästä viikonlopusta selviä, mutta niin se vaan huomenna jatkuu solariumissa käynti. On meinaan toinen puoli naamasta vähän ruskettunut... Toivottavasti ei ala nokka siellä maskin alla vuotamaan, niin ei tukehdu siihen sitten. Se olisi aika ironista.
Mä olen käyttänyt oikeastaan koko viikonlopun pohtiessani työjuttuja. Kävi niin hassusti, että mulla on nyt kaksi työtarjousta pöydällä ja kolmaskin vielä auki, joka tosin näyttää vähän siltä, että sieltä ei päätös tähän junaan kerkeä. Rahat on kuitenkin turvattava ja syksy saatava sovittua, koska sairasloma loppuu elokuun loppuun ja tuon hoitoja edeltäneen startup-seikkailun tuloksena mun viimeisen 40 viikon ansiot ovat niin pienet, että työttömyyskassasta ei edes vuokrarahoja saisi.
No sitä ei nyt onneksi tarvitse miettiä, mutta vaikea päätös kyllä kaikkiaan. Teen siis yleisesti ottaen duunikseni myyntihommia. Yritysten välistä kaupankäyntiä. Mun vahvuudet ei todellakaan olleet insinöörinä, vaikka elämästäni 8 vuotta erään teknisen alan opiskeluun käytinkin. Tai no, kyllä mä sielläkin pärjäsin, mutta se ei ollut intohimo.
Nämä kaksi työtarjousta ovat siis myyntiduunia molemmat, mutta luoneeltaan täysin erilaisia. Eri toimialat, yritykset eri vaiheessa, erilaiset kulttuurit ja melko erilaiset palkkausmallitkin. Yritän nyt kovasti seurata intuitiota ja järkeäkin olen yrittänyt päätöksentekoprosessiin yhdistää. Katsotaan mihin se johtaa, mutta tulipahan löydettyä duuni näin syöpäläisenä ja sinälläänhän tämä on minun kannalta positiivinen ongelma. Toiseen paikkaan kävin muuten neljässä haastattelussa...
Kohtahan sen näkee missä paperissa se oma nimi on. Ei puutu taas small talkin aihetta, kun ensin yritän sepustaa miksi en hymyile suun ollessa kipeä ja miksi minulla on tällainen orastava norjalaisen valkea samettinen karvoitus höystettynä osittain tummilla kulmakarvoilla.
t. Madratios
Kiva kuulla, että sinulla on välillä myös positiivisia ongelmia (viittaan töihin tällä).
VastaaPoistaNenän limakalvot ottavat säteilystä itseensä. En tiedä auttaisiko mitkään A-vitamiinitipat tms. - saisi kyllä onkologisi tai korvalääkäri auttaa tuossa asiassa. Jos Medrol(kortisoni) auttaa suun limakalvoihin, se samalla auttaisi myös nenään - jos sitä voi käyttää (saisi oma lääkärisi auttaa tässäkin).
Tsempitys kuulostaa inhottavan kevyeltä kannustukselta, mutta tarkoitan sitä vakavasti. ;)
Joo, työkuviot on kiva piristysruiske tähän muuhun nähden. A-vitamiinitippoja kävin eilen hakemassa. Jos rupeaa enemmän vuotamaan, niin sitten kuulemma pitää hakeutua korvaklinikan päivystykseen, mutta ainakin näin perstuntumalta tuo tipat tuntuvat autaaneen.
Poista