tiistai 23. huhtikuuta 2013

Tulihan se, kun vähän potkii

Ei ne oxynormit nyt loppuviimein mitään karkkeja olekaan. Annostus vain täytyy olla kohdillaan. Tunnin välein, kolmen tunnin ajan otettu 20mg annos vei kivun kokonaan pois ja sain jopa nukuttuakin. Tuo annostusmäärä tässä kiputilanteessa ei aiheuttanut mitään huumaavia vaikutuksia, mutta hieman se väsyneeksi kieltämättä teki. Tokkuraiseksi.

Reissasin aamulla jo tänne osastolle ja nyt istun tässä sängyllä antibioottia imien. Se meneekin taas kanyylin kautta, kun päivystyksessä vierastetaan tuohon porttiin piikittämistä. Muutaman kerran kun siellä olen nyt käynyt vierailuilla, niin on tullut jo luovutettua portin suhteen. Ei se antibioottien kanssa niin iso paha ole noihin käsien suoniin niitä tiputella.

On siellä päivystyksessä poikkeuksiakin. Siis niitä, jotka porttiin uskaltavat piikittää, mutta kyllä tuo laskimoportti aika pitkälti on syöpäpotilaiden juttu ja muilla osastoilla sen käyttämistä vierastetaan.

Kohta tuo pullo onkin jo tippunut ja sitten vain venailen labratulokset. Niistä selviää, että pitääkö vielä huomenna tiputella lisää vai oliko tämä tällä erää tässä.  Mitä todennäköisimmin lääkärikierron jälkeen pääsen lähtemään täältä taas.


t. Madratios

2 kommenttia:

  1. Kylläpä sinnuu nytten poukotellaan puolelta toiselle. Tsemppiä! :) Onneksi on kevät, niin ulkona ei ole ainakaan niin kylmä.:) Ja mukavampi olla muuten kotona, ettei tartte maata sairaalassa.

    Toivottavasti ne labra-arvot paraneis ja CRPit laskis. Muistahan syyä kuituja ettet mene tukkoon nuista oxynormeista, ettei tuu lissää kipuja. Ihana neuvo tälleen ventovieraalta.:D


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsestä tää tuntuu jo aika arkiselta kaikkine käänteineen :)

      Oxyistakaan en menny tukkoon ja veriarvot tuntuu lääkkeillä paranevan. Ilman ne heiluu aina siellä sun täällä. Eiköhän ne sitten ala pikkuhiljaa kunnolla korjaantumaan, kun myrkytykset loppuu.

      Poista