keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Alaselkä sanoo poks

Eilen letkuissa ollessani kysäisin ohimennen korkealla olleista leukosyyteistäni, jotka ymmärrykseni mukaan liittyvät veren valkosoluihin. Omat arvoni olivat reilusti yli viiterajojen maksimin, noin 2,5 kertaiset. Lääkärikin sattui kuulemaan keskustelun ja kommentoi ympäripyöreästi, että sinänsä se ei ole vaarallista, mutta kyseli kuitenkin kipeästä alaselästä ja pakaroista. Ei niissä vielä siinä vaiheessa kipuja ollut, joten vastasin etten ole mitään oireita huomannut.

Minulle selitettiin, että arvoni eivät olekaan laskeneet, vaikka niin oletettiin tapahtuvan ja nyt piikittämi Zarzio nostaa ne korkealle. Kysyinkin, että pitäisikö minun sitten jättää viimeinen piikki viiden piikin sarjasta pois, mutta se ei kuulemma ollut tarpeellista. Lääkäri sanoi, että rankat hoidot ovat edessä ja Zarziot on suunniteltu pidemmällä aikavälillä hoitoja ajatellen. Selvä, mitäpä sitä tekniikan mies lääkäriä kyseenalaistamaan.

En tiedä tuliko alaselkä illalla kipeäksi tuon keskustelun johdosta vai korkealla olevista leukosyyteistä, mutta kipeäksi se kuitenkin tuli. Todella kipeäksi. Vähän yli vuosi takaperin, kun oli lautailemassa pidemmän pätkän tuolla Euroopassa, niin silloin alaselkäni kipeytyi viidennen laskupäivän jälkeen elämässäni ensimmäistä kertaa niin, että jalat lähtivät alta. Tämä kipu oli samassa kohtaa, mutta erilaista ja jollain tapaa inhottavampaa. Jotenkin luuperäistä. Sellainen jatkuva pakotus, jonka johdosta joutui luikertelemaan. Seisaaltaan oli paras ja kävinkin ottamassa noin tunnin suihkun, kun muutakaan en keksinyt.

Unta sain lopulta hetkisen kiemurtelun jälkeen, joten ei tästä uudesta sivuvaikutuksesta vielä sen suurempaa draamaa päässyt muodostumaan. Sen verran kuitenkin oli epämukava olotila, että toivottavasti ei tänä iltana toistuisi. Sitä ehkä edesauttaa tämänpäiväisen viimeisen piikin mokaaminen niin, että luulin jo ruiskuttaneeni kaikki, kun vedin neulan ulos ja loput nesteet valuivatkin sitten pitkin mahaa. Kyllä sitä näköjään osaa, kun oikein keskittyy.


t. Madratios

9 kommenttia:

  1. Valkosolukasvutekijöissä on aika yleistä tuo kuvailemasi luustokipu. Perussärkylääkkeitä voi kokeilla sen hallintaan jos oikein pahaksi menee. Mutta se on yleensä ohimenevää :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi se toisaan menee ohi, eikä kestä esim. Koko päivää kerrallaan. Aika-ajoittain näköjään tulee ja ainakin vielä olen saanut pidettyä itseäni normitoimissa kiinni ilman särkylääkkeitäkin.

      Poista
  2. Samat luustokivut koin minäkin. Jos haluat, käy lukemassa omasta blogistani Herra Hodgkinin kohdalta.

    Tsemppiä ja valoisaa mieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Jaana. Kävin katsomassa blogiasi ja kiva huomata, että olet jo pitkään saanut olla ilman tätä rumbaa. Ja minä olen juurikin sellainen ihminen, joka ei ihan hirveästi jaksa kysellä, millaisia lääkkeitä milloinkin laitellaan :)

      Poista
  3. Minulla oli valkosolukasvutekijöitä, kun jouduin laittamaan, niin aina pari päivää jaloissa kipua,mutta sitten onneksi meni ohi. Sen kun onneksi tiesi aina etukäteen, niin kyllä se siinä meni. Tiedän kyllä miten veemäistä se on pitemmän pääle, mut mieti, ett tää on ohimenevä vaihe sun elämässä. Voimia! T: Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi kerrallaan nämä uudet jutut näköjään tulee ja pääsee sitten samalla kokemaan :) Hyvissä tässä ollaan taas ja kivutkin vähentyneet.

      Poista
  4. Hei!
    Mitä mieltä olet tästä henkilöstä, joka on vastannut uskontoon painottaen?
    Minulla ei ole mitään uskontoja vastaan, mutta ne vastaukset olivat mielestäni melkein pelottavia. Jokainen saa uskoa mihin haluaa, mutta tyrkyttäminen on mielestäni vastenmielistä.
    T. Tellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olettaisin, että viittaat varmaan eräällä foorumilla tulleeseen viestiin. Jokainen varmasti hakee voimia niistä asioista, mitkä hyväksi kokee ja en koe, että minulla tulisi olla niihin varsinaisesti mielipiteitä. Meitä on moneen junaan.

      Poista
  5. Ainiin piti vielä sanoa, ett mä en saanu noita kasvutekijöitä vasta kun, olikohan 8 (5päivää) hoitokerran jälkeen ja perjanataina, kun pääsin kotiin, niin lauantaina pistin yhden neulasta piikin.
    t: sari

    VastaaPoista