sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Uuteen nousuun

Tämä sairastaminenhan on jopa jännittävää, kun ei näköjään koskaan voi tietää, millaisen olon sytostaatit saa aikaan. Ainahan tämä jälkikäteen tosin tuntuu vähän siltä, että sellainen pomppupallo olisi laitettu viikoksi tuonne sisuksiin pommittamaan täydellä teholla ja että toipumisjakso vietetään 5000m korkeanpaikanleirillä. Olo on siis hyvinkin "kulutettu"ja jotenkin raskas. Ei ainakaan raikas ja kevyt.

Ehkä se jännittävyys liittyy enemmänkin noihin muihin sivuvaikutuksiin, jotka tämänkertaisen melko kammottavan osasto-olemisen jälkeen, ovat olleet taas uudenlaisia. En nimittäin voi olla ajattelematta ruokaa ja mielikuvissani ovat monet kokemani kulinaariset elämykset, vieläpä hyvin voimakkaina. Maut tulevat siis mieleen erittäin vahvoina. 

Tämä johti siihen, että eilen osastolta päästyäni oli heti saatava sushia. Ei ollut vaihtoehtoja, sillä niin voimakkaana oli mielessä lohinigirit, makirullat ja suurin herkku: beef sashimi. Vähän jännitti mennä syömään, että miltähän se oikeasti sitten maistuu ja tuntuu, mutta sehän maistui mielettömän hyvälle! Illalla ahmin vielä makkaraperunat, kuten aikaisemmin siis lupasin ja jäin odottelemaan mahan reaktioita. Maha ei kuitenkaan reagoinut, joten siellä pysyivät. Olin jotenkin yllättynyt, että ruoka upposi hyvin, eikä aiheuttanut sen kummempia jälkioireita. Äskeisessä puhelinkeskustelussa vilahti myös pulla, joka jäi takaraivoon niin pahasti pyörimään, että varmaan on pitko jostain vielä tänään poistettava.

Uusi sivuvaikutus on myös käsien, erityisesti kyynärvarsien puutuminen. Olen saanut kyynärvarsiin hieman hermostollisia vaurioita erään pitkäaikaisen, jo lopettamani harrastukseni parissa, jonka johdosta käteni normaalistikin puutuvat melko herkkään, jos esimerkiksi lepuutan niitä tuolin käsinojilla. Nyt ne kuitenkin puutuvat todella herkkään, samoin jalat. Myös sormenpäät tuntuvat satunnaisesti pistelevän. Ne eivät käytännössä vaikuta arkeen mitenkään, mutta yöllä kyllä katoavat raajavalikoimista kovinkin herkästi. Tiedätte tunteen, kun herää säikähtäen läiskäistessään itseään naamaan omalla kädellä, joka on puutunut tunnottomaksi. Näistäkin mahdollisista sivuvaikutuksista luin, että sytostaatit voivat yksilöllisesti aiheuttaa, mutta taitaa iskeä kaikki kautta linjan. On joo yksilöllisiä, saat kaikki :)

Kotiin tullessa minua odotti noin kymmeniisen kirjettä Helsingin kaupungilta, joista puolet oli laskuja ja puolet jotain muita juttuja. Ainakin Plastiikkakirurgin tapaamistani oli siirretty neljällä päivällä eteenpäin ja olin saanut ohjeet päiväkirurgiselle poliklinikalle saapumiseksi portin asennusta varten.

Hommat jatkuu huomenna labrakokeilla ja heti tiistaina saan taas yhden pullon sytostaatteja. Siitä onkin sitten toipumisjakso, jonka päätteeksi tulee portin asennus ja samana päivänä alkava kolmas hoito. Minulle on vielä hieman epäselvää, miten aikovat sen hoitaa, mutta senhän näkee sitten.

Tällä kertaa sain myös vinon pinon reseptejä mukaan, joten apteekista tarttui mukaan ihan kunnon pussillinen karkkeja. Niitäpä tässä voikin nyt laskeskella ja tulkita tuota lääkekorttia, että mitä sitä otetaan mihinkin aikaan.



t. Madratios




6 kommenttia:

  1. Jotkut sytostaatit, vinka-alkaloidit ainakin, joihin kuuluu esim. vinkristiini, saattavat aiheuttaa ääreishermostotuntemuksia, puutumista, pistelyä ja jopa ääreishermostovaurioita. Varpaissa, jalkapohjissa ja sormenpäissä tuntuvat yleisesti. Oireet menevät yleensä ohitse, kun lääkitys päättyy, mutta joillain jäävät pysyviksi (kuten minulla!). Toisaalta pieni hinta siitä, että selviää syövästä elävien kirjoihin.

    Toivottavasti oireet sinulla lievenevät, kun sytostaatit loppuvat. Ja hienoa, että ruoka maistuu!

    Parempia päiviä ja auringon pilkahduksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä onneksi ainakin tällä hetkellä on ihan hyvä boogie menossa, joten tästä on taas hyvä ladata energiaa.

      Poista
  2. Hyvä, että ruoka on maittanut :). Minulla oli samanlaisia juttuja hoitojen aikana, että oli pakko saada jotain tiettyä ruokaa. Minulle on jäänyt myös ääreishermostovaurioita ja pysyviä sellaisia, johtuen varmaan myös osittain siitä, että se kasvain painoi selkäydintä. Etenkin jalkaterät on tosi puutuneen oloiset, käsissä ei ole sellaista tuntunut. Mutta ei kun eteenpäin vaan mennään ja tsemppiä sinulle :) t:Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää himo johonkin ruokaan on aivan käsittämätöntä. Ei vana pääse yli ennen kuin sitä saa...

      Poista
  3. Hei!
    Mullakin tuli puutumista sormiin, etenkin pikkusormiin. Ei jäänyt onneksi pysyväksi. Tsemppiä Sinulle. Tykkään-jos tässä tilanteessa niin voi sanoa-tyylistäsi käsitellä sairauttasi. Huumori, itseironia, ehkä pieni kyynisyys...
    Jatka samalla linjalla. Täällä tsempataan täysillä.
    Terv. Tellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen tietysti käsittelee vaikeat asiat tyylillään, eikä minullekaan kukaan ole kertonut, miten tähän pitäisi suhtautua, joten olen valinnut oman linjani käsitellä asiaa. Ne varmasti ovat kaikilla sellaisia selkäytimestä tulevia toimintamalleja, joita on ennen kriisitilannetta todella hankala ennustaa. Näin sitä tulee reagoitua ja kiva, että siitä tykkäät :)

      Poista