tiistai 9. lokakuuta 2012

Pikkuhoito

Tänään oli taas se päivä, kun kävin saamassa minipullon sytostaatteja toisen hoidon jatkeeksi. Tulin havainnoineeksi siinä potilastoimistoon vuoronumerolla jonottaessani, että ei se edes syöpä saa kaikkia ihmisiä relaamaan. Sen verran monta ihmistä siinä oman syöpänsä kanssa tunki luukulle ilman vuoronumeroa ja kaikilla yhtä tärkeä ja kiireinen ilme kasvoillaan - mun syöpä on tärkeempi kuin sun syöpä. Urpot - ajattelin ja jatkoin odottelua. En kokenut, että jaksaisin aloittaa väittelyä aiheesta syöpäosaston odotusaulassa ja ehkä se olisi ollut hieman koomistakin. Ei ainakaan katu-uskottavaa. Relatkaa hei, teil on syöpä, ei tarvii enää spennaa. On varmasti aikaa, eikä taksissakaan rullaa kuin omavastuu.

Pienestä päänsisäisestä ärtymyksestäni toivuttuani, pääsin kuitenkin luukulle ja lopulta osastolle odottelemaan. Odottelua siellä olikin luvassa, koska oli department tällä kertaa täynnä ja minunkin tiputus annettiin käytävällä, osaston päivähuoneessa. Tunnin siinä odottelin ja katselin, millaista ohjelmaa rakkaat kansallispukuiset kanssaeläjämme järjestivät. Tai siis lähinnä polvenkorkuinen sellainen, joka ilmeisesti äitinsä kanssa oli jotain tuttuaan kyseisessä tilassa odottelemassa. Hyvin oli koulutettu laittamaan tietokoneesta äänet täysille ja muutenkin uhmaikäisen lapsen tavoin käyttämään monikanavaista arsenaalia huomion hakemiseksi. Laitoin kuulokkeista musiikkia vähän kovemmalle ja ignoorasin ympärillä tapahtuvan sekoilun. Olen takuulla ollut vähintäään yhtä ärsyttävä naskali.

Samassa tilassa oli myös kiinalainen pariskunta, joista mies oli saamassa hoitoa ja nainen viimeisillään raskaana. Käsitin hoitajien puheista, että eivät oikein englantiakaan puhu, joten pienoinen on kielimuuri hoitojen suhteen. Äkkiseltään kuulostaisi aika hurjalta tilanteelta olla Kiinassa, ymmärtämättä paikallista kieltä ja saada samalla syöpähoitoja. Eiköhän heillä kuitenkin joku paikallinen kontakti ole, jonka turvin hoitoon ovat ylipäätään päässeet ja saavat muutenkin asiansa hoidettua. Vaihdettiin siinä sitten hymyilevät katseet ja moikkaukset, kun tuo kiina ei itseltä ihan vielä täysin suju.

Oma hoito menikin taas nopeasti ja minipullo onkin ainoastaan sellainen vartin juttu. Siihen minipullot suolanesteitä ennen ja jälkeen -sytostaattien ja kaikkineen tiputus kestää vähän yli puoli tuntia. Odotteluineen olin ulos sairaalasta alle parin tunnin, joten ei tuota pitkäksi sessioksi voi mitenkään kutsua.

Hoidon jälkeen olo oli pirteä ja aktiivinen. Siivosin kämpän, tein duunijuttuja useamman tunnin ja kävin vielä kukkia avopuolisolle, jolla on tänään syntymäpäivä. Kukkia ojentaessani lauloin vakaalla viskibassollani onnittelulaulut, joten reaktio oli taattu. Myötähäpeä laulusta ja aito ilo kukista. Mainittakoon, että lauluääneni ei todellakaan se seksikkäin studioääni ole, vaikka itse tietysti niin haluankin ajatella. No, ajatushan se on tärkein.


t. Madratios


2 kommenttia:

  1. Hei taas!
    Joo minäkin olen ihmetellyt miten porukka on pinna piukeella vaikka ovat menossa saamaan hoitoa. Tai ehkä juuri siksi...
    Meillä sentään hoidetaan kaikki.Mites, jos oltaisiinn Jenkeissä eikä vakuutusta?
    Mullakin tää koko homma tuli vähän puskista. Rinnasta löytyi muhkura. Otettiin neulanäyte, ei vakavaa, mutta poistetaan varoiksi.Yllätys leikkauksen jälkeen patologilta:syöpäsoluja!
    Onneksi kasvain myhkyrän sisällä oli vain 4mm mutta aika ärhäkkää laatua. Sytot 6x ja säde 25x.
    OOn ollut ekassa vuositarkastuksessa-puhtaat paperit. Ihan en kuitenkaan voi täysin unohtaa asiaa, se mystinen 5 vuotta. Täpöllä tässä mennään!
    Kiva kun omasta tilanteestasi huolimatta muistit puolisosi merkkipäivän. Eiks ole kamala: "omasta tilastasi huolimatta". Ihan häpeän itseäni!
    Lippu salkoon ja odottelen kuulumisia!
    Terv. Tellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin hyvin kuvitella nuo fiilikset kontrolleissa, jos ja kun sinne saakka joskus pääsen. Sitä odotellessa :)

      Poista