torstai 18. lokakuuta 2012

Hymyiletkö sä aina?

Kävin tänään päivällä samassa lähikaupassa, mistä tasaisin väliajoin käydään ruokaa hakemassa. Yllätyin hieman, kun kassaneidin spontaani small talk alkoi kysymyksellä - hymyiletkö sä aina? Sen kummempia ajattelematta vastasin, että kyllä mä aika usein hymyilen. Saman kysymyksen olen kuullut kaupan kassalta kerran aikaisemminkin, tosin eri kaupan, joten varmaankin ainakin kaupassa ollessain siis hymyilen. En mä nyt mikään tekopirteä köyhän miehen Marco Bjurström ole, mutta en toisaalta valtaosaa ajastani mökötäkään.

Tapasin tänään vanhaa tuttua, jonka kanssa ollaan muutama vuosi takaperin ajettu moottorisoidulla kulkineilla keskenään kilpaa. Kävin testikuuntelemassa hifivehkeitään verrokkina omalle uudelle laitteistolle ja turistiin siinä samassa pari tuntia erinäisistä aiheista. Hyvät keskustelut oli ja paria asiaa jäin pohtimaan.

Yksi puheenaihe oli elämässä tehdyt valinnat ja niiden merkitys erityisesti tällaisessa tilanteessa. En tiedä miksi, mutta mä olen aina ollut jotenkin kapinallinen ja tehnyt valintoja täysin itsekkäästi, enkä siis lähipiiriä tyydyttääkseni. Jos joku on vielä sattunut kyseenalaistamaan valinnan järkevyyden, niin olen saanut siitä oikein lisäpuhtia toteuttaa se. Yksi tällainen valinta on varmasti tuo moottoriurheilu, johon kieltämättä upposi melkoinen summa rahaa ja joka sisälsi melkoisesti riskejä, mutta toisaalta sain siitä jotain rahassa mittaamatonta. Muistoja ja fiiliksiä.

Valotan tässä hieman luonnettani, joka on melko impulsiivinen ja taipuvainen kokeiluihin. Saan voimakasta tyydystä paineen alla toimimisesta sekä jännityksestä. Kaikista harrastamistani lajeista kyseinen moottoriurheilu on tuonut eniten juuri niitä fiiliksiä. Se tunne, kun laittaa kypärän päähän ja ampaisee radalle on jotain sanoin kuvaamatonta. Sillä hetkellä kaikki maallinen murehtiminen unohtuu ja elämä on siitä hetkestä eteenpäin täydellistä hetkessä elämistä ja osin jopa selviytymiskamppailua. Keskittymisen on oltava sataprosenttista, sillä yli 200km/h kiitävän moottoripyörän ohjastamisessa mutkaisella radalla ei ajatusviiveitä kannata itselleen synnyttää.

Jotenkin sitä on tullut usein tarrattua kiinni tarjottuihin mahdollisuuksiin ja kokeiltua kaikenmoista trampoliinihyppelystä judoon. Ja vaikka tässä tuskin mitään lopullista on tapahtumassa, niin erityisen kiva niitä on juuri tällä hetkellä muistella. Myös suuren korporaatiomaailman vaihtaminen pieneen startupiin lämmittää juuri nyt mieltä ja olen tyytyväinen tekemääni ratkaisuun, vaikka raskas kevät olikin. En tiedä miksi, mutta jotenkin juuri tällä hetkellä se tuo tyydytystä, että on kokeillut ja kokenut monia asioita.

Aion jatkossakin kokeilla kaikkea itseäni kiinnostavaa ja tuntea mielihyvää siitä, että teen rohkeita ratkaisuja. Tehkää tekin.

Syöpärintamalla ei varsinaisesti ole uutta kerrottavaa. Olo jatkuu hyvänä ja seuraava hoito + leikkaus häämöttää tulevana tiistaina. Ehkä jo hieman alkaa jopa jännittää, koska en ikinä ole selkäydinpuudutusta saanut ja sellainen on tiistaina luvassa. Leikelty minua kylläkin on, mutta aina nukutuksessa. Sain onneksi serkultani kuulla, että kyseinen puudutus ei tunnu miltään, joten se auttoi hieman jännitykseen. Leikkaus on aamulla klo. 7:30 ja sieltä menen suoraan kolmanteen hoitoon. Kuulemma puolen päivän aikoihin pääsisin jo kirurgiselta osastolta pois ja kyydinkin sain jo hommattua, joten nyt vaan odotellaan tätä lomajakson loppua. Taas.


2 kommenttia:

  1. Selkäydinpuudutus on mulle tehty kolmesti. Ei satu yhtään vaikkei ajatuksena miellyttävä olekaan. Tämä näin rohkaisuna!

    Toisena tuo elämän miettiminen - erittäin luonnollista aika ajoin ja varsinkin johonkin sairastuttua. Joku sanonta onkin: "Kadu mielummin tehtyjä kuin tekemättömiä asioita."

    Hyvää vointia sinne. Terv. Eeva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta :) Tässä on nyt oltu filosofisella tuulella useamman päivää.

      Poista