perjantai 5. lokakuuta 2012

Vielä jaksaa

Täällä sitä ollaan vieläkin ja mahdollisesti huomiseen menee, jos jotain yllättävää ei olotilassa tapahdu. Loppunesteytykset kestävät tuonne klo. 20 pintaan ja tänäänkin saisin varmasti kotiin lähteä, jos jotain alkaisi kroppaan uppoamaankin. Eipä vaan uppoa, paitsi äsken ihme ja kumma jäätelö meni alas.

Kieltämättä todella epämiellyttävä olotila tämä jatkuva pahoinvointi. Vie jotenkin parhaan terän pois henkisestikin, kun mahassa koko ajan velloo. Nyt toisaalta olen saanut levättyä erittäin hyvin, mutta vastaavasti ruoka ei oiken ole uponnut. Outoa tämä on siksikin, että vieläkin harmittaa lounaaksi ollut lasagne, jota en saanut uppoamaan, mutta jota himoitsin todella paljon! Samoin käyn mielikuvaharjoittelua, miten käyn poistamassa Jaskan grilliltä makkaraperunat välittömästi kunhan sisällä pysyvät. Sen lupaan.

Samaan aikaan maito ja kahvi ovat kuvotuksen lähteinä ykkösiä. En edes halua haistaa kumpaakaan. Samoin ulostulevien nesteiden mittaaminen on jokseenkin haastava paikka, eikä yökkärefleksiltä ole helppo siinä tilanteessa välttyä. Onneksi niiden mittailu loppuu parin tunnin sisään.

Pahoinvonnin estolääkkeet ollaan vedetty likimain tappiin, mutta en ole huomannut niiden juurikaan vaikuttavan suuntaan tai toiseen. Hikka yrittää puskea vähän väliä päälle ja sen saa pysymään poissa, kun lopettaa hengittämisen. Vähäksi aikaa siis, ei kokonaan.

Meni ensimmäistä kertaa tiputuksetkin suonen ohi, kun tuo viimeisimmän kanyylisodan tuotos meni pettämään. Se kyllä vähän nipistää ja turvottaa kättä. Onneksi ei olleet sytostaatteja, mitä sinne kudokseen meni, niin ei tarvinnut sen kummempiin toimenpiteisiin ryhtyä. Sattuivat olemaan näitä loppunesteytyksiä, mitkä sinne suhahti. Nyt on jo kanyyli taas eri paikassa kiinni ja viimeistä pulloa tältä hoitokerralta viedään. Eli vahvasti voiton puolella on tämä hoitokerta!

Aika raskaalta on tämä setti tuntunut kaikkineen ja täytyy ihan avoimesti toivoa, että olisi seuraavat kerrat helpompia. Toivottavasti alkaa ruoka nopeasti uppoamaan, niin eiköhän se olokin tästä sitten parane.


t. Madratios





6 kommenttia:

  1. Tämä kuulostaa varmaan kepeän kliseiseltä, mutten silti osaa muuta toivoa kuin tsemppejä sinulle! Kyllä se vielä helpottaa.

    VastaaPoista
  2. Mullakin oli hikka "ystävänä" melkein joka kerta, ku olin sytostaatteja saamassa ja samalla lailla oli sielä muillakin syöpäpotilailla. Ikävä, ett oot ollut vähän pahoinvoiva,mut jokainen kerta taitaa olla vähän erilainen noissa hoidoissa. Se infuusioportti on kyllä siitä hyvä, ettei tarvi niitä suonia etsiä. Teil on kiva, ett on kaks samaa tautia sairastavaa osastolla, niin voi vaihdella vähän kokemuksia. Minulla ei vertaistukea löytynyt, kun minut hoidettiin lappeenrannassa ja sielä ei kukaan edes tiennyt mitään tästä sairaudesta ja lisäksi kun minun ikäisillä ei kellään tätä sairautta ole eli olin siinäkin harvinaisessa asemassa. Hoitojen loputtua kyllä onneksi aika nopeasti yleiskunto rupeaa nousemaan, tosin sellaissta väsymystä minulla on ainakin vielä näin puolen vuoden päästä hoidoista. Toivottavasti sinunkin paha olo rauhoittuu. Ja oikein hauskaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
  3. Näin iltaa kohti olo onneksi lähti melko nopeasti korjaantumaan, joten ihan hyvisä tässä kohta jo ollaan :) Nesteytykset loppui ja rupesin saamaan hieman ruokaa alas, niin se teki ihmeitä.

    VastaaPoista
  4. Pahoinvointi on niin inhottavaa! Samoin makumuutokset, joita sytot myös aiheuttavat, voivat tehdä jopa veden juonnista haasteellista.

    Voimia ja jaksamisia!

    VastaaPoista
  5. Hei!

    Hurjana tsemppiä myös täältä!

    Jos haluat lukea vertaisblogia käväise täällä: http://henkilokohtaisuuksia.blogspot.fi/

    Aurinkoa syksyysi!

    VastaaPoista