perjantai 26. huhtikuuta 2013

Neutrofiilit ja sädehoidon suunnittelu

Taas oli kontrollilabroissa neutrofiilit tulleet alas. Leukosyytit oli pysyneet vielä yli yhden, mutta neutrofiilit oli tosiaan jälleen 0,5. Ne kun zarzion avulla nousivat jo viitearvoihin, mutta ei se luuydin oikein enää jaksa pitää niitä siellä.

Vapun takia seuraavat labrat onkin jo tiistaina ja hoidon olisi määrä alkaa torstaina. Varmastihan tuossa jotain häslinkiä taas tulee, koska enpä usko, että tuossa ajassa mitään ihmeitä neutrofiileille tapahtuu. Yleensä ne alkavat siis lääkärit miettiä, että voidaanko hoitoa antaa. Toisaalta aina ne on tähänkin asti sen antaneet.

Kysyin muuten viimeksi osastolla ollessani, että miksi kuvauksiani päätettiin aikaistaa ja vastaus oli se, mitä vähän itseksein olin olettanutkin. Sädehoidossa on siis ruuhkaa ja sen takia sen suunnittelu pitää saada nopeasti käyntiin, että mulle saadaan hoitoajat varattua. Ajattelin syöpätoverin vinkkauksen ansiosta pyytää ilta-aikoja. Sillon parkkipaikkatilanne ei ole niin katastrofaalinen, niin voisi käydä vaikka autolla hoidoissa, kun siellä joka arkipäivä niiden aikana joutuu ravaamaan.

Pari päivää sitten sieltä lappunen tulikin jo erikoissädehoito-osastolta, jossa kutsuttiin hoidon suunnittelutapaamiseen 17.5. Avopuolisokin bongasi lapun ja halusi ehdottomasti tulla mukaan. Kyselin siinä sitten, että eikö nää syöpähommat jo kyllästytä, mutta varmastihan tuollainen uusi hoito kiinnostaa ja haluaa siitä lisää kuulla. Noita lippulappuja kun tuolta luukusta harva se päivä tippuu, niin luonnollisestihan olin unohtanut tuostakin kertoa :)


t. Madratios

3 kommenttia:

  1. Hei, sattumalta löysin sinut alkuviikosta. Nyt olen "kartalla". Kirjoitat realistisesti ja olen koko viikon miettinyt miten itse selviäisin samasta tilanteesta. Sitä ei toinen osaa kuvittelemalla ratkaista.
    Jaksamista ja voimia tuleville kuukausille,
    Tanja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä on ainakin omaan kokemukseen perustuen mahdoton ajatella etukäteen, miten tällaiseen suhtautuu. En ainakaan itse olisi millään uskonut, että olisin näin tämän kaiken päässäni kelaillut.

      Poista
  2. Tuosta sädehoidosta muistui mieleeni, kuinka syysmyrskyssä illalla ajelin sädetykseen kauheassa tuulessa ja sateessa. Olin juuri saanut oman annokseni, kun meni sähköt koko alueelta. Muistan, kuinka pimeällä pihalla kuljin autolleni ja kuulin kuinka hoitajat huhuilivat muille sädetykseen tulijoille, että homma perutaan tältä illalta. Varageneraattori ei jaksanut pyörittää raskaita sädetysvehkeitä. 150 kilometrin päästä saapunut vanha herrakin joutui kääntymään kotiin tyhjin toimin. Varmaan sapetti! Nyt on Tampereellakin jo toisin, kun Pikonlinna on jäänyt historiaan ja on uudet hienot laitteet.

    Tsemppiä päivääsi! Toivotaan, että neutrofiilit lähtevät pian nousuun.

    VastaaPoista