Aamu alkoi leppoisasti sillä, että koira päätti aivastaa puolenkymmentä kertaa suoraan päin naamaa. Aina se on yhtä mukavaa tuntea, kun nesteet valuu pitkin naamaa ja korvaankin onnistui tällä kertaa tähtäämään. On muuten maailman koomisin näky tuo juuri aivastuksen kynnyksellä oleva koira, kun silmät avaat ja sen pingottuneen naaman siitä edestäsi bongaat. Miten siitä nuo kaikki ilmeet löytyykin. Onneksi tosin oli tällä kertaa pienempi koira, niin ei ollut eritteitä ihan niin paljon kuin tuossa isomassa versiossa.
Muuten toipuminen hoidon jälkeen on mennyt hikan kanssa taistellessa. On vielä melkoisen sitkeä versio, kun koko päivän yrittää puskea päälle ja nyt molempina iltoina onnistunutkin siinä, kestäen aina sen about kuusi tuntia! Senkin jälkeen se aloittaa yrittämisen heti uudelleen, joten kieltämättä on sitkeä äpärä. Toivottavasti ei enää kovin kauaa kestä, koska alkaa olemaan huumori vähissä.
Viime hoidon päätteksi sain muuten onneksi kuulla, että lääkärini oli käynyt kestelua leikkaavan lääkärin kanssa tuosta portistani ja asiaan tuli jonkin verran jopa selvyyttä. Leikkaava lääkäri oli sanonut, että hän oli asentanut portin tarkoituksella varman päälle niin, että letku ei vahingossakaan suonesta pääse irtoamaan. Rakenteeni oli myös ollut erityisen ahdas ja oli senkin johdosta aavistellut, että tällaista reaktiota se voisi aiheuttaa. Ei kuulemma ole kuitenkaan vaarallista ja tilannetta seurataan seuraavan hoidon ajan, koska siellä voi olla myös turvonneita kudoksiakin, jotka letkua voivat ahdistaa. Lisäksi hän oli ajatellut, että kun olen urheilullinen nuori mies ja kun portti varmasti sinne ihon alle joksikin aikaa jää, niin se toimisi sitten myöhemmässä elämässä paremmin. Tuo tieto vähän helpotti.
Muuten toipuminen hoidon jälkeen on mennyt hikan kanssa taistellessa. On vielä melkoisen sitkeä versio, kun koko päivän yrittää puskea päälle ja nyt molempina iltoina onnistunutkin siinä, kestäen aina sen about kuusi tuntia! Senkin jälkeen se aloittaa yrittämisen heti uudelleen, joten kieltämättä on sitkeä äpärä. Toivottavasti ei enää kovin kauaa kestä, koska alkaa olemaan huumori vähissä.
Viime hoidon päätteksi sain muuten onneksi kuulla, että lääkärini oli käynyt kestelua leikkaavan lääkärin kanssa tuosta portistani ja asiaan tuli jonkin verran jopa selvyyttä. Leikkaava lääkäri oli sanonut, että hän oli asentanut portin tarkoituksella varman päälle niin, että letku ei vahingossakaan suonesta pääse irtoamaan. Rakenteeni oli myös ollut erityisen ahdas ja oli senkin johdosta aavistellut, että tällaista reaktiota se voisi aiheuttaa. Ei kuulemma ole kuitenkaan vaarallista ja tilannetta seurataan seuraavan hoidon ajan, koska siellä voi olla myös turvonneita kudoksiakin, jotka letkua voivat ahdistaa. Lisäksi hän oli ajatellut, että kun olen urheilullinen nuori mies ja kun portti varmasti sinne ihon alle joksikin aikaa jää, niin se toimisi sitten myöhemmässä elämässä paremmin. Tuo tieto vähän helpotti.
Ja nyt jo etukäteen pahoittelut herkimmille, mutta postaan nyt kuitenkin kuvan tuosta portista, joka minulle asenneltiin. Alempi viilto on siis se, jonka alapuolella portti on (huomaa pistojäljet) ja ilmeisesti tuosta ylemmästä reiästä letku on ujuteltu rintalastan taakse ja sieltä suoneen. Asennuspaikka vaihtelee yksilöllisesti ja ilmeisesti tuosta löytyi hyvä mesta. Haavakipuja ei juurikaan enää ole ja eivät ne muutenkaan kovia olleet. Siististi ovat vielä parantuneetkin. Kuvassa oikealla näkyvä arpi on tulosta solisluun katkeamisesta.
 |
| Laskimoportti |
Positiivista tässä päivässä oli ehdottomasti se, että frendit kävivät hakemassa auton ja vaihtoivat siihen talvirenkaat alle. Uskomattomia tyyppejä! En nimittäin puoliksi yksikätisenä olisi niitä alle saanut mitenkään. Kiitos ja kumarrus!
Ja loppuun vielä onnittelut serkkutytölle, joka on tänään mennyt naimisiin. Piti olla paikalla juhlistamassa, mutta sattuneesta syystä jäi väliin. Vahempieni kautta lähetin kuitenkin terveisit ja onnittelut, joten toivottavasti menivät perille. Pitäkäähän hauskat bileet.
t. Madratios
Olen jäänyt koukkuun blogiasi lukemaan, joten kommentoin nyt. Hyvä, että sait selvityksen portin asennukseen liittyvistä mietteistä ja teknisistä asioista. Toiseksi - upeita kavereita sulla (viittaan renkaisiin). Edellisessä blogissasi kirjoittama "naamasilppuri" sai suupieleni vetäytymään alaviistoon joksikin aikaa.
VastaaPoistaToivottavasti hikka hellittää!
Hyvä, että sitä jaksaa joku lukea :) Tulee aina välillä käytettyä melko kärjistettyä kieltä, kun en tuosta naamaleikkauksesta vielä juuri mitään tiedä. Se on vain yksi tapa käsitellä sen tuomaa epävarmuutta. Toivottavasti se kuitenkin menisi mahdollisimman pienillä kosmeettisilla vaurioilla.
PoistaTosi hienoa, että sul on noin hyviä kavereita :). Mullakin oli onneksi hoitojen aikana omat vanhemmat täälä kotona auttelemassa, kun ne hiton jalat meni ja toiset isovanhemmat taas autto pienimmän tytön kouluun kuljetuksessa...ilman niitä ei olisi tullut mitään. Mullakin oli se hikka aina hoitojen aikana, mutta ei kyllä tosin ikinä noin kauaa kestänyt...tosi inhottavaa :(. Nyt tuli tieto, että lähden sinne Punkaharjulle Kruunupuistoon kuntoutukseen joulukuussa. Kotona onneks pystyy jo kävelee "seiniä" pitkin ilman keppejä, vaikka jaloissa ei kunnon tuntoa olekaan. Mulle on ollut iso asia tää liikuntakyvyn menetys, kun oon tykänny aina touhuta ja tehdä kaikkea, mutta pitää vaan toivoa, ett vielä jotenkin kävelen :). Mitä koiria sulla on, en muista oonko kysyny? Meidän piti kanssa ottaa koira, mutta kun rupesi näyttää, etten kunnolla pysty liikkumaan, niin otettiin kissa. Tyttö osti sitten ranskanbulldogin ja oli juuri syyslomalla täälä sen kanssa. Hyvin tulee jo juttuun kissan kanssa...nukkuivat vierekkäin sohvallakin. Kyllä eläimistä saa paljon iloa elämään. :)
VastaaPoistaToivottavasti kuntoutus jeesaa tilanteeseen ja kiva, että teilläkin on apuja tarvittaessa ollut. Itsellä ei vielä isompia tarpeita ole ollut, mutta tuollaisia pieniä arkiaskareita, kuten tämä renkaiden vaihto. Seuraavaksi tuleekin sitten muutto, jolloin tietysti hyvällä tuurilla on naama paketissa.
VastaaPoistaMeillä on tuollainen pikkunen cihuahua ja sen kaverina vähän isompi kultainennoutaja. Pienempi 6v ja isompi 10v. Maailman leppoisimmat elukat, joten kyllä niistä ilooa riittää :)
eläimet :) meilläkin tämä meidän koira jaksaa sekä osaa piristää tilanteessa kuin tilanteessa :)
VastaaPoistaNyt ehdin taas blogin pariin. Ja kas, täällä olikin onnittelut! Kiitos :) Terveiset ja onnittelut tulivat perille, paljon kiitoksia muistamisesta. Oli kyllä oikein onnistuneet juhlat. Kiva olisi ollut saada sinutkin serkkukööriin mukaan.
VastaaPoistaTsemppiä hoitoihin! Kuuden tunnin hikka voih, kaikkea sitä voikin näköjään tulla sivutuotteena. Hyvällä asenteella menet! Kuulin, että kotopuolestakin on ollut ahkerasti apujoukkoa paikalla; hienoa että on näitä karvaisia ja (ehkä) vähemmän karvaisia kavereita auttamassa :)