Syöpää mä sairastan

Toipumisjakso on mennyt siinä mielessä mukavasti, että olo on ollut koko ajan hyvä. Lääkkeitä on koko ajan suunnitelman mukaan vähennetty ja sekään ei ole huonoa oloa tuonut. Ruokahalu on jatkunut hyvänä ja limakalvotkin ovat pysyneet sheipissä. Huomasin oikein pohtivani, että miltä tämä nyt sitten loppuviimein edes tuntuukaan, syövän sairastaminen siis.

Jos tuota olisi minulta kysytty ennen diagnoosia, olisi vastaukseni ollut varmasti erilainen kuin mitä nyt ajattelen. Nyt nimittäin tuntuu, että sairastaminen ei tunnu oikein miltään. Okei, no mitä nyt vähän karvat epämääräisesti katoaa ja väsyttää normaalia enemmän, mutta muuten olo tuntuu normaalilta. Ainakin tällä hetkellä.

Aikaisemmin olisin varmasti nähnyt sairastamisen jotenkin masentavan kokonaisvaltaisena ja vaikka tokihan tämä kokonaisvaltaista on, niin ei sitä osaa kuitenkaan masentavana asiana nähdä, enää. Jotenkin sitä ihminen vaan sopeutuu vallitsevaan tilanteeseen ja tästä sairastamisesta on tullut arkea. Moneen asiaan sitä näköjään tottuu.

Olotila on siis tällä hetkellä niin lähellä normaalia kuin se nyt vain voi olla. Pystyn syömään normaalisti, jaksan tehdä asioita lähes normaalisti ja arkielämästä minut erottaa vain se, että olen sairaslomalla. Töitä kuitenkin olen hieman tehnyt sen puitteissa, mikä järkevää on ollut tai miten on jaksanut. En siksi, että haluaisin olla kunnollinen veronmaksaja vaan siksi, että se pitää aivot käynnissä.

Jos työni olisi yhdestä paikasta suorittamista, esimerkiksi klo. 8-16 tietokoneelta tehtävää hommaa, niin tässä tilanteessa töitä voisi periaatteessa varmasti tehdäkin lähes täydellä teholla. Mutta kun ei ole. Oma työni edellyttäisi paljon liikkumista, asioiden etukäteen sopimista ja sovittujen aikataulujen noudattamista. Ehkä tuo onkin se suurin ero normaalielämään. Asioita ei voi kauhean pitkälle suunnitella, koska aina on otettava muuttuvat tekijät huomioon. Voi tulla huono olo, voi tulla kipeäksi, voi tulla periaatteessa mitä vaan. Ei välttämättä tule, mutta voi tulla ja se on silloin suunnitelmissa huomioitava.

Jälleen olen pitänyt sosiaalista puolta yllä ja nähnyt ihmisiä normaaliin tahtiin. Se on todellinen henkireikä, että ei tarvitse yksin neljän seinän sisällä asioita pohtia, vaikkakin ei sitä enää ystävienkään kanssa niin paljoa tästä sairaudesta jaksa turista.

Tällä viikolla iski tekniikan miehelle kova kodintekniikan kuume, joka taitaa tulla kalliiksi. Vaihtolistalle päätyivät TV ja sen ympärillä olevat laitteet. Syykin on varmasti mitä syvällisin - laitteiden ikä ja ulkonäkö. Paremmin sisustukseen sopivat on saatava.

Sellaista se on tämä syövän sairastaminen.


t. Madratios