Kerran aikaisemminkin näiden hoitojen aikana alkoi naama kukkia ja nyt taas. Tosin tällä kertaa näyttäisi kukkivan jonkin verran enemmän. Finnejä siis pukkaa. Nyt onkin saanut olla ilman mitään uusia oireita, niin kiva, että tämä tuli piristämään arkea. Tosin viimeksi ainakin melko nopeasti nuo teini-iästä muistuttavat itsetunnon kohottimet itsestään katosivat, joten sopii toivoa, että niin tälläkin kertaa.
Muuten sivaririntamalla onkin ollut ihailtavan hiljaista. Havainnoin tuossa hiljattain, että jalkojen tunnottomuus on nyt levinnyt varpaista myös päkiöihin, eli myös ne ovat nyt sellaiset osin pinnasta tunnottomat. Ei kuitenkaan vieläkään tunnu kävelemistä haittaavan, joten kohtalonaan lienee edelleen seuranta. Pitää siitä kuitenkin mainita ensi viikolla osastolle kirjautuessa, vaikka tiedän jo, ettei se mihinkään vaikuta. Romut tuonne suoniin kuitenkin tungetaan, oli jalat tunnottomat tai ei. Tuntuu muuten melkoisen oudolta nuo jalat kaikkineen, kun tuota tunnotonta aluetta jo jonkin verran alkaa löytymään.
Viimeksi tallilla iskenyt akuutti rintalihasvihlaisukin taisi nyt paikallistua. Ainakin sellainen kipeä alue tuolla rintalihaksen oikealla laidalla on. Taisi siis portin kiinnikkeet säilyä ehjänä. Viimeks vihloi siis vasenta tissiä ja nyt oikeaa. Kyllä taitaa melkoisen varovaisesti joutua aloittelemaan kuntoutukset, kun tuntuu paikat venähtelevän milloin mistäkin arkisesta touhuilusta. Ja onhan tässä nyt 7kk oltukin tekemättä mitään. Pikkaisen tekis jo mieli päästä itseään rääkkämään! Vielä parit pikku hoidot ja ehkä sitten jo.
Kaikkiaan kuitenkin happi on siis jatkunut hyvänä, eikä infektioistakaan ole ollut merkkejä. Pientä ajoittaista kylmähorkkaa, mutta ei ole lämpöjä kuitenkaan nostellut. Kelikin on ollut loistava, niin on tullut touhuiltua kaikenlaista pientä. Ainakin muutamia verkkoja laskenut vesille töiden suhteen ja jotenkin jäänyt sellainen vaikutelma, että mahdollisuuksia ainakin piisaa. Optimihan olisi, että saisi naulattua työkuviot maaliin ennen kuin ihmiset jää kesälomille. Katsellaan miten hommat realisoituu.
t. Madratios
Mulla on hoitojen päättymisestä yli 2 vuotta ja päkiät edelleen helposti turtuvat. Vincristin aiheuttaa hermovaurioita (neuropatiaa), niitä voi tulla myös käsiin. Pahimmillaan hoitojen loppuvaiheessa en saanut nappeja itse kiinni tai limpparipullon korkkia auki. Tilanne korjaantuu, mutta hyvin hitaasti ja osa vaivoista näköjään jäänyt pysyviksi. Mutta henkikulta on sentään vielä tallella.
VastaaPoistaNäinhän se taitaa tehdä. Mulla kädet vielä toistaiseksi saaneet olla rauhassa. En tiedä paljonko sitä on vielä tulossa, mutta mielestäni pariin viime kertaan en vinkkaa ole saanut. Silti päkiät puutui vasta nyt.
PoistaMulla on kanssa ne puutuneet jalat, mutta en tiedä kummasta johtuu enemmän siitä, kun se kasvain painoi selkäydintä niin kauan ja liikuntakyky meni vai niistä myrkyistä...mutta eteenpäin on kokoajan menty...nyt vain polvesta alaspäin tunnottomuutta ja etenki jalkaterät on tunnottomat. Käsissä ei ole mitään. Kotona kävelen jo ilman apuvälineitä ja kyynärsauvojen kanssa ulkona. Hyvin jaksaa jo kuntoilla, tänäänki meen allasjumppaan. Mutta sun kannattaa antaa aikaa hoitojen jälkeen toipua kunnolla. Mäkin oon sellanen malttamaton ja halusin heti tehdä kaikkea ja kyl sitä huomas, kun oli vuoden tekemättä mitään, ett eihän se kunto ollut hyvä...sitä piti pikkuhiljaa rakentaa uudestaan. Nyt voin sanoa jo, ett oon aika hyvässä kunnossa ja hoidoista on tasan vuosi. Tsemppiä! t: Sari
VastaaPoista