maanantai 1. lokakuuta 2012

Kohti toista hoitoa

Ennen jokaista hoitokertaa on labrat, joissa ainakin tähän asti on otettu verta parin tuubin verran. Näin siis myös tänään, koska huomenna menen jälleen osastolle saamaan pitkän hoidon. Labrat on siis aina aamulla ja tulokset saa iltapäivästä. Kaikki arvot olivat jälleen loistavat, eli hoito pystytään toteuttamaan suunnitelman mukaan. En oikein tiedä mitä sieltä pitäisi paljastua, että sitä hoitoa ei voitaisi antaa, mutta ainakin leukosyytit, hemoglobiini ja tulehdusarvot sieltä katsellaan. Oli siinä vielä joku neljäskin arvo, jota en yllättäen juuri nyt muista. Pääasia, että kaikki on ok.

Nyt on menty ilman pahoinvoinnin estolääkitystä lauantaiaamusta saakka, joten onnistuihan sekin, kun vähän yrittää. Ei temestaa, ei zofrania. Tuskin sillä mitään väliä on, mutta kiva huomata, että tässä vaiheessa toipumusjaksoa pärjää ilmankin. Varsinkin temestan poisjättämisen huomaa pääkopassa kohtuullisen selvästikin ja ehkä jopa jollain tapaa alkaa myös ymmärtää, miksi lääkäri huolehtii sen riippuvuutta aiheuttavista ominaisuuksista. Sitä vähän kuin menee usvassa ja seesteisessä olotilassa, kun temestaa on koneessa potkimassa. Jotenkin on kirkkaampi olo ilman ja hieman sitä on hankala selittää, mutta henkilökohtaisesti pidän enemmän tästä "kirkkaasta" olotilasta.

Yritin myös olla kaukaa viisas ja kävin apteekista kyselemässä Zarziota, siis sitä ihon alle piikitettävää vastustuskyvyn lisääjää, mutta tämäkin yritys tuotti vesiperän. Viimeksikin se oli sieltä loppu, mutta nyt laitoin kamat tilaukseen ja ne odottavat siellä, kun pääsen hoidoista pois. Normihinnoilla yli tonnin maksava setti oli muuttunut uuden kelakortin myötä kolmen euron ostoksiksi. Ei ollut kallista.

Viikonloppu meni mukavan aktiivisesti ja tuli käytyä ihmisten ilmoilla useammankin kerran. Brunssillakin tuli pitkästä aikaa käytyä, mutta kokemus jäi hieman vajaaksi, koska enää ei oikein voi ahtaa itseään täyteen. Vaikka ilman laajamittaista pahoinvointia olen saanut ollakin, niin täyteen ahtamista ei maha siltikään kestä. Ei edes likimain. Normaalitilanteessa ähky on siedettävä olotila, joka menee pienellä levolla ohi, mutta nyt ei. Heti, jos alkaa menemään liian täyteen, niin se on huono olo ja saa hokea pään sisällä guusfrabaa ja ajatella kauniita asioita, että vellonta menisi ohi. Ei se ähky siis brunssin itsetarkoitus ole, mutta kun siellä on kaikenlaisia herkkuja, niin sitä helposti innostuu...

Tänään lähti koiratkin hoitoon, niin saa avopuolisokin vähän hengähtää minun ollessa sairaalassa. Kahdestaan on tietysti helppo jakaa lenkittämiskuormaa, mutta yksin ollessa lenkit kyllä täyttää tehokkaasti vapaa-ajan ja vaikka siihen on tottunutkin, niin pieni loma koirista ei pahaa tee. Ei tarvitse imuroidakaan joka päivä :) Vaikka hetihän niitä alkaa kaipaamaan, kun ei ole ketään heiluttamassa häntää kotiin tullessa.

Huomenna siis jatkuu hoidot ja nyt jo vähän jännittää, että mihin se kanyyli saadaan kiinni. Vasen käsi taitaa olla pois laskuista ja oikeakätisenä ei tunnu kauhean jännittävältä ajatukselta heilua montaa päivää kanyyli oikeassa kädessä kiinni. Tulisipa se portin asennus jo pian...


edit: korjattu otsikko, koska sain kuulla, että lyhyt hoito olikin vain ns. Jatkohoito ensimmäiselle ja tämä on nyt virallisesti toinen hoito.


t. Madratios











2 kommenttia:

  1. "Normihinnoilla yli tonnin maksava setti oli muuttunut uuden kelakortin myötä kolmen euron ostoksiksi."

    Usein valitellaan näitä Suomen karuja ja ankeita oloja, mutta kyllä täällä puolensakkin löytyy.

    Hienoa kuulla että vointi ja arvot ovat pysyneet suht' hyvissä lukemissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä tilanteessa oppii tiettyja asioita arvostamaan, kuten tuota erityiskorvattavuutta :)

      Poista